Pienistä seikkailuista isosti onnellinen

Siinä kalliolla likomärkänä, sukkasillani, kalakuvioinen ilmapatja kainalossa juostessani, mietin että tavallaan ymmärrän, että kaikki eivät ehkä ymmärrä. Ja itselleni tämä oli parasta mitä tiedän.

Onnellinen-tati-multisport-summer-challenge
Seikkailukisan karttaan piirretään valmiiksi reittisuunnitelma ja kartta päällystetään kontaktimuovilla. Karttojen mittakaavat vaihtelevat – jos niitä on edes ilmoitettu.

Seikkailukisaaminen (multisport) tuntui omalta heti ensimmäisestä kisasta, vuoden 2014 X-kaadosta lähtien. Kunto ei ollut silloin mitenkään kohdillaan, mutta helpotti, kun laji vaihtui juuri kun edellinen alkoi tympiä. Varusteet olivat tyyliä vanha naisten retkipyörä ja tuulihousut. En juossut askeltakaan koko kisassa. (EDIT: taisin juosta prologissa kilometrin.)

20170729_123645
Joka kisassa tulee joku kämmi. Tässä odottelen kisaparia rastilta, jonka ohi juoksimme kertaalleen vauhdilla. ”Hei tossa on rasti.” ”Ei se ole meidän.” ”Ok.”

Tuosta kisasta ei ole kuin kolme vuotta aikaa, mutta mietin eilen, kuinka paljon yksi kisa, yksi laji, on muuttanut koko elämääni.

  • Siirryin saleilta ulos liikkumaan. Jumpat, salilla käynti, kungfu ja akrobatia ovat muuttuneet maastopyöräilyksi, poluilla liikkumiseksi, avovesiuinniksi, suunnistukseksi ja melonnaksi.
  • Kehonhallinta- ja lihaskuntoharjoittelu ovat muuttuneet kestävyyslajeiksi. Tunnin treenit ovat venyneet koko päivän pyöräilyiksi.
  • Opettelin juoksemaan, kävelemään ja liikkumaan metsässä, vaikka tuntui, että nilkat katkeavat. Eivät ole katkenneet, vaan vahvistuneet.
  • Minusta tuli seikkailukisojen myötä myös suunnistaja ja maastopyöräilijä.
  • Kisaan harjoitellessa ja kisoissa istuin aikuisella iällä ensimmäistä kertaa kajakkiin. Melonnasta löysin itselleni viimein omalle fysiikalleni sopivan tavan liikkua. Melonta ei pelota ja voimankäyttö sopii ruumiinrakenteelleni.
  • Kun pääsin ulos, en ole malttanut enää edes nukkua sisällä. Retkeilystä tuli suunnistuksen ja melonnan myötä osa elämää.
  • Olen tavannut ja saanut tutustua retkeilyn, seikkailukisojen ja muiden harrastusten myötä uskomattomaan joukkoon hienoja ihmisiä.

Eilisessä Fiskarsin Summer Challenge 2017 -kisassa valitsimme sarjan sillä periaatteella, että koska emme kuitenkaan kisaa mistään sijoista, niin kisataan niin kauan kuin pystytään. Maksimoimme elämysten mahdollisuudet ja valitsimme kuntosarjan (Challenge) sijaan kilpasarjan (Pro).

Viime kesänä ajattelin vähän edistyä seikkailukisaurallani ja tein kolme komeaa mahaplätsiä. Olin kolmissa kisoissa viimeisenä. Mutta en antanut sen haitata. Tänä kesänä en päässyt kuin kaksiin kisoihin, mutta ensimmäiset voitimme, vaikka osa rasteista jäi hakematta. Toisia emme hävinneet, ja haimme kaikki rastit.

20170729_163034
Näissä kisoissa keräsimme kaikki rastit ja olimme ajoissa maalissa. Viimeinen quest oli hilpein. Kisa oli niin kiva, että olisimme vielä voineet jatkaa pari tuntia.

Sen takia ilahduin Fiskarsissa pienistä, mutta merkittävistä edistysaskelista. Emme olleet viimeisiä! Kävimme kaikilla rasteilla! Ajoin kaikki maastopyöräosuudet, enkä talutellut missään! Juoksin kaikki juoksuosuudet! Lähes kuusi tuntia kestänyt kisa tuntui loppuvan kesken!

Summer Challenge -kisoissa melottiin (=räpiköitiin menemään) uimapatjalla ensin Flacksjö-järvellä ja sen jälkeen lumpeiden keskellä Fiskarsin joessa, jossa napa lähes viisti pohjaa. Järvellä kartta hörppäsi vettä, kunnes upposi kokonaan.  Kisapari ei kaivannut nestetankkausta, koska ilmoitti jo juoneensä järvestä. Joella ymmärsin hyvin kirjaimellisesti mitä sammakkoperspektiivi tarkoittaa, kun kurkistelin nenä veden rajassa rannalla rauhallisesti tallustavia ihmisiä.

20170729_182358
Fiskarsin joki näyttää rannalta oikein pittoreskilta. Joessa ilmapatjalla, lumpeiden seassa polskiessa oli olo kuin sammakolla. Taas yksi elämys, jota ei olisi voinut kokea muuten kuin seikkailukisoissa.

Seikkailukisaaminen voi olla hyvinkin vakavaa. Itselleni kyse on leikistä – extreme-sarjan hauskanpidosta.

Mutta tässä tullaan makukysymyksiin. Mikä on hauskaa kenenkin mielestä. Täytyy tykätä uida vaatteet päällä uimapatjalla mutaisessa joessa. Täytyy tykätä ajaa pyörällä ja juosta metsässä. Täytyy tykätä kurasta, eväspatukoista ja märistä kengistä, kartoista ja rämisevästä karttatelineestä.

Ja ihmisistä.

Kiitos kaikki te, joiden kanssa olen saanut jakaa lempilajini. Kiitos jokaiselle kisaparille ja -kaverille. Olette antaneet minulle sylillisen suurimpia lahjoja, joita elämältä voi saada. Minusta on tullut paljon onnellisempi ihminen ansiostanne.

Jatkan sillä polulla. Leima.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s