Selviytymiskurssi – lämpimiä ihmisiä ja kuumia kiviä

Mikään ei ole pitkään aikaan pelottanut niin paljon, kuin lähtö selviytymiskurssille. Neljän päivän kurssi kuului Vildmarks- och naturguide -opintoihini, joita teen työn ohessa Kemiön Axxellissa. Viikko sitten tähän aikaan yritin etsiä lämmintä koloa vieruskaverin kyljestä ja nukkua edes vähän ennen kipinävuoroani. Alla oli kuusenhavupeti ja savu kohosi majan katosta ulos.

Kurssi loppui viime sunnuntaina. Puukonviillot ja muut nirhamat ovat parantuneet käsistä. Kulunut viikko on mennyt fyysiseen toipumiseen ja ajatusten järjestämiseen: Mitä ihmiselle tapahtuu, kun on useamman vuorokauden syömättä? Mitä minulle tapahtui, kun oltiin samaan aikaan ulkona 24/7? Maassa oli lunta, kunnes alkoi tauoton sade. Mitkä asiat muuttuvat tärkeiksi ja millä varusteilla ja taidoilla metsässä selvitään, kun varustelistasta puuttuu kaikki tuttu: makuupussi, ruokailuvälineet ja tulitikut. Miltä tuntuu olla pikku metsäneläin, joka keskittyy vain etsimään vettä, ruokaa ja lämpöä pysyäkseen hengissä.

Ruokahaluttomat nälkäpäivät

Syön paljon ja usein. Ajatus päivistä ilman ruokaa – islanninjäkälän ja muiden luonnonantimien varassa – vaivasi minua viikkotolkulla. Ajattelin, miltä tuntuu olla todella hysteerisen nälkäinen monta päivää, kun arkena tuntuu, että en selviä edes aamupalasta lounaaseen.

vigu-overlevnad2
Kuinka onnelliseksi voikaan ihminen tulla löydettyään pihlajanmarjoja… ja pahoinvoivaksi syötyään niitä muutaman kourallisen tyhjään mahaan.

En osannut lainkaan varautua siihen, että minulla ei olisikaan nälkä, kun ruokaa ei ollut. Enkä varsinkaan siihen, kuinka huonovointiseksi ja ruokahaluttomaksi syömättömyys vetää. Kun on nälkä, ruoka on viimeinen asia, joka kiinnostaa.

Asuimme koko kurssi ensimmäiset kaksi päivää ja yötä yhteisessä suojassa. Tulilla porisi joka hetki männynhavutee, jota hörpittiin lähes tauotta. Koulutusmateriaali kertoo, että ilman ruokaa ihminen selviää kolme viikkoa, mutta ilman vettä vain kolme päivää. Päivässä pitäisi juoda 2,5 litraa.

Se on todella monta kuksallista männynneulasteetä ja purovettä. Mutta, kun juuri muuta ei ole, niin kolmijalan kurkkupurkissa poriseva tee maistuu hyvältä, lämmittää ja tuntuu ravitsevalta.

Kun olimme olleet reilut puolitoista vuorokautta syömättä, mietin Game of Thronesin eläviä kuolleita katsellessani laahustamistamme jonossa lumisen metsän halki. Homma näytti yhtä hilpeältä: voimattomuus oli muuttunut pikkuhiljaa apaattiseksi aloitekyvyttömyydeksi ja tsemppi äänettömäksi viimeisillä voimilla suorittamiseksi.

Siinä ohessa sitten tehtiin tulia märillä puilla ilman tulitikkuja, tutkittiin ja kerättiin syötäviä kasveja, suunnistettiin, pilkottiin ja sahattiin puita, kerättiin risuja ja askarreltiin.

vigu-overlevnad5
Varusteiden jako. Säkkejä, purkkeja ja pressuja. Ylellisyytenä pari kirvestä ja saha.

Olemme kaikki ulkoa erilaisia, mutta niin myös sisältä. Jokainen oli väsynyt ja voi huonosti, mutta hieman eri vaiheissa ja omalla tavallaan. Kun ystävä kertoi liukuneensa loivaa, mutta vääjäämättömän tasaista negatiivisuuden alamäkeä, menin itse fyysisessä ja emotionaalisessa vuoristoradassa, kun olotilat vaihtelivat.

Syömättömyyden synnyttämä tila ei ole vain fyysinen, se on myös vahva tunnekokemus, sekä vaikuttaa älyyn ja keskittymiskykyyn. Hetkittäin innostuin puuhaamaan jotain pakollista ja mielekästä muun porukan kanssa. Silloin olo normalisoitui kaikin puolin. Sahaussession perään iski kuitenkin armoton heikkouden tunne. Ja jos touhuaminen ei kiinnostanut – kuten kalastaminen itseveistetyllä kelalla – niin yrjöhän siinä tuli. Puhuin suomen lisäksi jotain kieltä, mutta myöhemmin tajusin, että se ei ollut ruotsia. Enemmän jotain itsekeksittyä, joka satunnaisesti kuulosti ruotsilta.

Lämpimiä ihmisiä

Opiskelen ihailtavien ja ihanien ihmisten kanssa. Elämässä on muutamia hienoja asioita, jotka tekevät minut aina yhtä onnelliseksi. Yksi niistä on tehdä rintarinnan fyysisiä töitä tai harrastaa yhdessä. Karuista olosuhteista huolimatta olin monta päivää aika onnellinen.

vigu-overlevnad3
Ensimmäiseksi kahdeksi yöksi rakennettu suoja.

Kun ensimmäinen ilta pimeni, nousi metsään aika nopeasti suoja pressuista ja puista. Suojaan ilmestyi halkoja, sytykkeitä ja lopulta tulet. Pedit pedattiin kuusenhavuille, jotka kai ilmestyivät suojaan samalla, kuin kallion taakse kaivettu paikka riulle. Koko neljän päivän ajan joukkiomme puuhasi tähän tapaan tauotta.

Vaikka koin muita tunteita laidasta laitaan ja jonkin verran laitojen yli, niin en silti sekuntiakaan pelännyt. Oloni oli joka hetki turvallinen, koska ympärillä oli taitavia, aikaansaavia, ponnistelevia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Ajoittaisen yleisen surkeudenkin hetkellä ilmapiiri oli huoltapitävä.

… ja lämmin. Jos pelkäsin etukäteen nälkää, pelkäsin myös palelemista. Yöllä järkevintä oli kiilata lähimpien ihmisten kainaloon. Vieraat ihmiset lakaavat pian olemasta vieraita, kun on tarpeeksi kylmä. Lusikassa nukkuminen lämmittää.

Kuumia kiviä ja kipinävuoroja

Ensimmäisenä yönä tutustuimme myös kuumiin kiviin. Kiviä lämmiteltiin nuotiossa tai sen reunoilla, käärittiin rättiin ja ujutettiin varpaisiin, takapuolen alle tai vatsalle. Kun kipinävuorossa haalii itselleen nuotiosta kiven, kannattaa tarkastaa, että se ei hehku aivan punaisena. Sellaisen kiven ympärille sulaa rätti ja kaikki muu likeinen kangas. Tämä on nyt kokeiltu.  Tekokuituhanskoista voi askarrella itselleen kuuman kiven avulla harsonrepaleen.

Kiviä ei saa kuitenkaan kuumiksi ilman nuotiota, eikä nuotiota saa palamaan ilman puita ja sytykkeitä. Selviytyäkseen pitää osata sytyttää nuotio ja nuotiota varten tarvitaan puita.

Kurssin suurin anti oli itselleni tulen käsittely. Vaikka olen ikäni sytytellyt takkoja ja saunan kiukaita, nuotion teko sai aivan uuden ulottuvuuden, kun metsään lähdettiin pelkkien tuluksien kanssa ilman tulitikkuja.

vigu-overlevnad4
Kädessä kuksallinen teetä. Kolmijalka ja nuotio. Kurkkupurkki ja neulastee. Perus.

Tulen sytyttäminen on tekniikka- ja harjoittelulaji. Pientä syvässä päässä uimaan opettelun tunnelmaa oli ilmassa viimeisenä iltana. Meidät oli jaettu kolmen hengen joukkueisiin ja työskentelimme omassa leirissämme pilkkopimeässä ja kaatosateessa monta tuntia saadaksemme tulen pysymään yllä. Puu oli märkää ja sytykkeet olivat nihkeitä. Tiedän nyt mitä tarkoittaa ”puhaltaa yhteen hiileen”. Juuri sitä, kun kolme ihmistä puhaltaa samanaikaisesti ja vuoroissa, niin kauan, että nuotio on tarpeeksi kuuma, ettei se enää sammu. Sen jälkeen jengi kyllä sammuu. Paitsi jos on ottanut kipinävuoron.

Nuotiota varten tarvitaan puita. Puita ei saa kaataa eikä kerätä ilman maanomistajan lupaa. Meillä oli lupa kurssin puolesta.

Jotain voimaannuttavaa on lähteä kirveen kanssa metsään, pilkkoa kaatunut, mutta potentiaalisen kuiva puu ja kantaa pöllit leiriin. Yöllä nautin kipinävuorosta kun järjestelin puuta ja risuja kuivumaan nuotion ympärille, lämmitin kiviä ja lisäsin tuleen puuta. Lapsena ei saanut koskaan leikkiä tulella. Mutta aikuisena saa.

vigu-overlevnad6.jpg
Näin ohjaat helikopterin kulkua kätevästi ja nopeasti. Kuva: Terhi Jaakkola

Muita tulella leikkimisen lisäksi kokeiltuja ja opittuja selviytymistaitoja

  • Kalastuskelan lisäksi askartelimme kepeistä ja säkistä repun sekä oluttölkistä vedenpuhdistuslaitteen ja veistimme hammasharjan lehtipuun varresta
  • Rakensimme erilaisia yöpymissuojia puista ja pressuista
  • Suunnistimme yöllä ja päivällä eri menetelmin, mutta ilman kompassia
  • Keräsimme syötäviä ja ravinteikkaita kasveja sen verran, mitä lumen alta ja päältä löytyi: pihlajanlehden nuppuja ja pihlajanmarjoja, vadelman varsia, jäkälää, ruusunmarjoja ja mustikanlehden nuppuja
  • Kalastus
  • Sytykkeiden ja puun kerääminen niin, että puuta riitti läpi yön
  • Helikopterin ohjaaminen laskeutumispaikalle
  • Mahdollisimman kuivana ja lämpimänä pysyminen
  • Tavaroiden pitäminen tallessa (Kun on kerran laskenut pimeässä lapaset tai veitsen kädestään, ja kadottanut ne, muistaa, miksi niin ei saanut tehdä.

Kurssimme on herättänyt kiinnostusta kaveripiirissä. Eloonjäämiskursseja löytyy googlettamalla. Suosittelen kokeilemaan, jos tykkää kylmästä, märästä, noesta, lusikassa nukkumisesta, oudoista mielentiloista, männynneulasteestä, tulella leikkimisestä ja vuolemisesta.

Kuvat on lainattu Vigu-linjan Facebook-sivuilta. Ne ovat ohjaajien ottamia, koska meillä ei luonnollisesti ollut puhelimia kurssilla mukana.

 

 

 

 


3 thoughts on “Selviytymiskurssi – lämpimiä ihmisiä ja kuumia kiviä

  1. Huikea tarina matkasta kauas oman mukavuusalueeni tavoittamattomiin!

    Jotenkin tulee kuitenkin mieleen ämpyillä vastaan, että miksi ei ole kuivia tulitikkuja, jos on kuitenkin kirves, saha, pressuja ja kurkkupurkki. Vastaus lienee että kokemuksen ja oppimisen vuoksi 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s