Sarek – 10 päivää voin voimalla

Olen koulussa. Luonto- ja eräoppaan lukujärjestys on jo viime syksystä asti ilmoittanut, että kesäkuussa edessä on Sarek – 10 päivää Ruotsin Lapissa.

sarek-10-paivassa5

Reilu vuosi sitten en ollut koskaan kuullutkaan Sarekista. Nyt olen takaisin kotona ja Sarek ehti kahden viikon matkalla tulla tutuksi. Ei kovin läheiseksi, mutta erittäin tutuksi.

Lähtö jännitti etukäteen. En ollut koskaan vaeltanut viittä päivää kauempaa. Kahden viikon reissu, josta 9 kokonaista ja 2 puolikasta päivää tunturissa, askarruttivat. Ruokaa piti kuivata ja miettiä, mistä ruoka-aineista saa tarpeeksi mielihyvää ja energiaa ilman että se painaa liikaa. Kenkävalinnat pohdituttivat: miten selvitä märässä Sarekissa kuivin jaloin? Iskisikö koti-ikävä? Särkisikö selkää? Pettäisikö polvi? Ja mitä sitten tehtäisiin…?

Sarekia ympäröi kaksi muutakin kansallispuistoa: Padjelanta ja Stora Sjöfallet, mutta minä ja näköjään moni muukin puhuu Sarekin nimellä kaikista kolmesta alueesta samaan hengenvetoon.

Sarekin maisemat ovat täräyttäviä. Korkeita ja matalia tuntureita, jäätiköitä, laaksoja, jokia, järviä, koskia ja tunturipuroja loputtomiin. Kesäkuun 2018 puolivälin jälkeen lumet olivat lähes kokonaan sulaneet reitiltämme. Silloin tällöin luistelimme lumilaikuissa tai ylitimme jokia lumisillan yli.

sarek-10-paivassa2

Olin jo pitkään miettinyt, miltä tuntusi olla Oikeassa Erämaassa. Mahdollisimman kaukana asutuksesta, teistä ja kioskeista. Paikassa, missä puhelin ei toimi, eikä vastaan tule muita ihmisiä.

Nyt sitten tiedän.

Sarek sopii monen tasoisille ulkoilijoille ja vaeltajille

Sarekin aluetta suositellaan kokeneemmille vaeltajille. Mutta, jos haluat Sarekiin, turha lamaantua tästä, vaikka sinulla ei olisi ollenkaan tai vain vähän vaelluskokemusta.

sarek-10-paivassa10

Ensimmäisen oman Sarek-vaelluksensa tehneen näkökulmasta katsottuna en lähtisi Sarekin keskiosiin ensimmäiselle vaellukselleni. Lähtisin Sarekia tunturimajoineen kiertävälle Kungsledenille, joka on hyvin merkattu. Kungsledenin varrella on päivämatkan välein vaeltajille tarkoitettuja retkeilymajoja. Jos tietää jaksavansa kävellä rinkan kanssa 15 kilometriä, voi hyvin lähteä Sarekiin.

Eikä kenenkään kannata lähteä yksin, jos ei ole varma retkeily- ja suunnistustaidoistaan.
Oppaan kanssa Sarekin sisäosiin uskaltaa lähteä kokemattomampikin, jos varusteet ja epämukavuuden sietokyky ovat kohdallaan.

sarek-10-paivassa6

Kokenut vaeltaja saa paljon irti Sarekista. Eri vuodenaikoina ja eri osissa haasteet ja maisemat vaihtelevat. Jos takana on jo pari itsenäistä tai pienessä porukassa tehtyä Lapin vaellusta, voi hyvin lähteä Sarekiin katselemaan uusia polkuja. Välttämätöntä on suunnistus- ja kartanlukutaito, taito ylittää vesistöjä turvallisesti sekä säänkestävät varusteet. Suositeltavaa on kokemus kylmässä kelissä tai talvella retkeilystä. Kesä-heinäkuun vaihteessakin säät olivat avotunturissa vielä aika talvisia.

Sarek on sääkone – voimakasta tuulta ja raskasta alapilveä

Oletko joskus käynyt aaltoaltaassa? Aaltoaltaassa pystytään simuloimaan myrskyä: aaltoja, tuulta ja sadetta. Altaan reunalla seisten voi nappeja painellen säädellä altaassa harjoitteleville keliä ja erilaisia olosuhteita.

sarek-10-paivassa1

Sarekissa tuntui joka päivä, että olin jossain vastaavassa – mutta paljon valtavammassa – sääsimulaattorissa. Tunturiluonto paineli nappuloita kuin mielialoissansa vellova teini-ikäinen. Sää muuttui puolessa päivässä tyynestä tuuliseksi, sateisesta kuivaksi ja lämpimästä kylmäksi. Untuvatakkeja, gorevaatteita ja hanskoja puettiin ja riisuttiin sään mukana.

Sarek otti meidät vigut (nature- och vildmarksguide) Kvikkjokissa vastaan märällä halauksella.

1,5 vuorokauden ajomatkan jälkeen olimme viimein lähtöpaikalla. Sade meni suoraan gore-vaatteiden läpi. Odottelimme tunnin-pari pahimman kaatosateen loppumista ja lähdimme kevyemmässä sateessa matkaan kohti ensimmäistä leiriä Stuor Dáhtá -järven rannalla.

Seuraavana aamuna taas paistoi ja varusteet roikkuivat pyykkinaruilla.

Tätä säävuoristorataa mentiin koko aika.

Hienoista maisemista ja mielenkiintoisesta floorasta ja faunasta huolimatta en mitenkään erityisesti rakastunut Sarekiin. Suurin syy oli ehkä sää ja ennen kaikkea tuuli.

Tuuli pieksi ja riepotteli minua. Ei ehkä jatkuvasti, kun nyt järjen kanssa analysoi. Mutta kuitenkin niin paljon, että mieleenpainunein asia Sarekista oli juuri tuo piinaava, kylmä, kova ja puuskainen puhuri, joka alkoi puhaltaa heti, kun korkeuskäyriä tuli lisää.

sarek-10-paivassa4

Juhannusaattoillan ja -päivän vietin makaamalla 36 tuntia teltassa odotellen myrskyn laantumista. Seuraavana aamuna otetussa kuvassa näytän vieläkin ahavoituneelta vuoristonaiselta rikkinäiselle selfiekameralle siristellessäni.

Kasvisyöjä Sarekissa – 10 päivän ruuat

Olin huolissani, kuinka paljon painoa jaksan kantaa. Tiesin, että pärjään 20 kilon kanssa hyvin, mutta 24 kiloa tuntuu jo aika ikävältä. Telttakuntamme kuivasi kaikki ruokansa ja lämmin ruoka tehtiin yhdessä. Jokainen otti aamiaiset ja välipalat oman maun mukaan.

sarek-10-paivassa11

Joka vaelluksella oppii jotain uutta. Laskennallinen määrä ruokaa per vaeltaja on 800-1000g päivässä. Kun punnitsimme pakkauksia, joidenkin kellojen olisi pitänyt soida. Minun kasani painoi vain 450 g / päivä. Olin hieman optimoinut eväiden painoa. Ruokaa oli liian vähän.

No. Hätä ei ollut tämän näköinen. Lämmintä ruokaa ja lounaita oli tarjolla riittämiin. Välipalojen kanssa teki tiukkaa. Päädyin syömään välipalaksi perunamuusia ja kuivattuja nyhtökauraa tai linssejä.

Painon ja kaloripitoisuuden suhde on parhaimmillaan rasvassa, joten otimme mukaan kilon voita ja puoli litraa öljyä. Minulla ei ollut mukana suklaata, josta olisi saanut lennossa energiaa. Joten kaadoin aamupuuroon öljyä. Lounasnuudelit ja päivällinen ryyditettiin isoilla voiklönteillä. Vaelsin 10 päivää voin voimalla. Toimi aika hyvin.

Yhteisellä ruokalistalla oli gluteenitonta kasvisruokaa: sieni-saksanpähkinä-risottoa (NAM!), kasviskormaa, kikhernepataa, quinoaa marokkolaisittain, kasviskeittoa ryyditettynä pavuilla ja bataatilla, perunamuusia ja nyhtökauraa, linssi-tomaatti-pastaa ja oma vakioni: kuivatuilla kasviksilla tuunattu kaupan valmis Hawain-pata. Lihansyöjät lisäsivät omiin annoksiinsa makkaraa suoraan lautaselle.

Matkalla kaipasin eniten juustovoileipiä. Olin iloisesti unohtanut viimehetkellä ostetun juustopaketin autoon. Siemennäkkileipää riitti ensimmäiselle 5 päivälle. Sitä olisi ollut kiva olla toinenkin paketti.

Kateutta herätti myös naapureiden supertäyttävä aamupuuro: kaurahiutaleita, chiansiemeniä, hamppurouhetta, kookosmaitopulveria ja kuivattuja hedelmiä. Tätä otan itsekin mukaan ensikerralla. Setti painaa, mutta siitä saa energiaa ja täyden olon tunteen koko aamupäiväksi.

Missä varusteissa Sarekiin kesäkuussa?

Kesäkuinen Sarek vastasi maaliskuista Etelä-Suomea. Lunta oli yhä maassa. Vesi oli muutaman asteen lämmintä. Hetkittäin aurinko paistoi lempeän lämpimästi ja houkutteli riisumaan ylimääräiset takit. Puolen tunnin päästä satoi taas jäistä vettä ja matka keskeytyi vaatteidenvaihtotaukoon.

Untuvatakki ja gore-takki olivat välttämättömät. Lisäksi minulla oli yhdet ohuet ja yhdet paksut villakalsarit, kolme eripaksuista merinopaitaa ja pino hanskoja. Toisina päivinä päässä oli buffi, toisina pipo ja päällä useimmiten untsikan ja goretakin huppu. Kymmenen päivää pidin kaulassani lähes yötäpäivää paksua merinobuffia. Riisuin sen vain uimaan mennessäni. Olen palelija, mutta pärjäsin tällä vaatetuksella jotakuinkin hyvin.

sarek-10-paivassa9

Oman kenkävalintani kanssa kävi hieman vanhanaikaisesti. Mietin kaksien eri vaelluskenkien välillä. Toiset ovat liian raskaat ja toisista olisi ehkä mennyt vesi läpi. Sarekissa on märkää. Siksi kumisaappaat olivat kolmas varteenotettava vaihtoehto. Piti käydä ostamassa oikeat vaelluskumisaappaat, mutta en koskaan ehtinyt kaupoille.

Lopulta kävin niin, että kotoalähtökaaoksessa mukaan tulivat vain punaiset mökkisaappaat ja kummatkin aikuisten oikeat vaelluskengät jäivät kaappiin. Lähdin siis Sarekiin Hai-saappaissa. Hyvä puoli oli, että saappaat pysyivät kuivina. Läiskyttelin menemään kaikki matalammat purot, kosteikot ja hetteiköt. Huono puoli oli, että pohjissa ei ole juurikaan pitoa. En ole myöskään mikään ketterä vuorikauris, joten tulin usein hitaasti ja varovasti viimeisenä hankalista rakkakivikoista tai jyrkistä rinteistä. Nilkat olivat kovilla, mutta kestivät ihan hyvin. Isommat vesistöjen ylitykset tein Crocseissa. Varakenkinä oli maastojuoksulenkkarit. En kuitenkaan juurikaan tarvinnut niitä.

Mutta joo. Ei. Ei Hai-saappaissa Sarekiin.

sarek-10-paivassa7

Pitkänmatkan vaeltaja. Ei. En ole.

Reitti kulki Kvikkjokista Staloluoktaan, Padjelantaan. Reilu sata kilometriä taittui rauhakseen 10 päivässä, joista yksi vietiin kokonaan teltassa. Takaisin lensimme helikopterilla.

Sarekissa on mahdollista kulkea laaksoissa, jäätiköillä, avotunturissa ja korkeilla tuntureilla. Maisemat ja maasto vaihtelevat. Laaksoissa sää oli leppoisampi. Mutta meitä halailivat ja hamusivat tunturikoivikoiden ja -pajukoiden oksat; ryteikössä vaeltaminen vaatii hermoa.

Syvempiin laaksoihin on turvallista lähteä vasta lumien sulettua. Jyrkillä rinteillä lepäävä lumi aihettaa lumivyöryvaaran. Leveämmissä laaksoissa, kuten Njåtjosvagge, kulkeminen oli turvallista vaikka hidasta. Suunnistaminenkin on helppoa, kun seuraa laakson pohjaa.

Alkumatka oli hankalampi fyysisesti. Ensimmäinen päivän rinkka selässä on aina kamala. Koko keho huusi pysähtymään ensimmäisen vaelluspäivän ajan. Tai ottamaan ainakin rinkan selästä.

sarek-10-paivassa13

Nilkat natisivat punaisissa saappaissa.

Keho sopeutui rauhalliseen matkantekoon kuitenkin pian. Päivämatkat olivat kohtuullisia 8-13 kilometrin pituisia. Nousumetrejä tuli melko maltilliseen tahtiin. Ruuat vähenivät rinkasta ja se keveni nopeasti.

Puolivälissä matkaa aloin pitkästyä. Vietimme paljon aikaa teltassa. Siellä oli ahdasta, vaikka teltta olikin iso ja absideissa oli tilaa tavaroille. Olin lukenut ainoan kirjani ja kaverilta lainatun kirjan. Maisema ei tuntunut enää karun kauniilta vaan yksitoikkoiselta ja julmalta.

sarek-10-paivassa12

Vaelluspäivän rutiinit eivät riittäneet elämän sisällöksi. Kaipasin arkeani: sometusta, kavereita, kirjoittamista, hyviä keskusteluita ja omaa tilaa. Viihdytin itseäni käymällä uimassa Sarekin jäisissä puroissa ja järvissä. Välillä vain istuin ulkona kivellä tuijottamassa kaukaisuuteen. Kärsin koti-ikävästä, enkä ollut mitenkään hyvää seuraa kenellekään. Kävelin letkan perässä yksin. Aloin kyseenalaistaa ammatinvalintaani. Haluanko kävellä kivikossa? Elää teltaan ahtaudessa vieraiden miesten kanssa? Olla aina vähän nälkäinen, kun syöminen on niin hankalaa.

Oivalsin, että en ehkä pidä vaeltamisesta. Ainakaan pitkistä vaelluksista. Seitsemän päivää riitti. Olisin kaivannut väliin muutakin tekemistä kuin toptureja – päiväretkiä läheisille huipuille. Katselin Sarekin jokia. Pääsisipä melomaan tai packraftamaan, mutta vesikulkuneuvoilla liikkumista on Sarekin alueella rajoitettu.

Sarek solisee ja kohisee

Hurmaavinta olivat Sarekin tuhannet isot ja pienet purot, joet, kosket, tunturijärvet ja vesiputoukset. Yritin uida mahdollisimman monella leiripaikalla. Vesi oli jäätävää, mutta muutaman vedon saattoi aina vetää. Purojen ja vesiputousten altaisiin pulahtaminen tarjosi vähän iloa ja eksotiikkaa muuten monotoniseen leirielämään.

sarek-10-paivassa3

Joet ovat vaeltajalle myös hidasteita, esteitä ja vaaratekijä. Sarekissa kulkeminen vaatii monien jokien ylittämistä. Sarekia ei ole tehty luontoturisteille, siksi merkattuja ylityspaikkoja ei ole. Siltoja on vain muutamia koko kansallispuistossa, eikä niiden kunnosta ole takeita. Sopivaa ylityspaikkaa voi joutua etsimään kauankin.

Näppisääntöjä jokien turvalliseen ylitykseen

  • Käytä vaellussauvaa tai sauvoja tukenasi.
  • Ylitä joet aina jalkineet jalassa.
  • Ylitä mahdollisimman matalasta kohdasta. Jos vesi ei nouse yli polven, virta ei todennäköisemmin vie sinua mukanaan. Valitse paikka, jossa virta levenee ja virtaus vähenee. Jokien suistoilta on todennäköistä löytää tällaisia kohtia.
  • Virtaa ei tarvitse, eikä voi, ylittää aina poikittain. Välillä virran keskellä voi olla pitkittäinen tai vino kannas, joka auttaa ylityksessä.
  • Jos vesi nousee yli polven, kaatumisen riski kasvaa. Syvemmässä vedessä, avaa rinkan rinta- ja vyötäröremmi, niin virrasta nouseminen on helpompaa, jos kaadut.
  • Ylitä virta mieluummin vesiputouksen ala- kuin yläpuolelta, jos kaadut tai virta tempaisee sinut mukaansa, et loukkaannu tai menehdy putouksessa.
  • Ota huomioon, että vesi on hyvin kylmää. Arvioi, kuinka pitkään pystyt kahlaamaan jäisessä vedessä. Kapeankin virran ylittäminen voi viedä monta minuuttia.

Lue lisää jokien ylityksestä täältä.

Summa summarum:

Sarek on vaeltamisen arvoinen. Siellä oppii paljon itsestään. Ja ihmisistä, joiden kanssa vaeltaa. Sarekiin ei ehkä kannata mennä opettelemaan vaeltamista, mutta ehdottomasti kokeilemaan, miltä vaativammissa olosuhteissa vaeltaminen tuntuu.

Muista vaelluskengät ja ota tarpeeksi ruokaa. Kyllä ne polvet kestää.


6 thoughts on “Sarek – 10 päivää voin voimalla

  1. On se jännä miten aikuiset, fiksut ihmiset tekevät joskus hassuja varustevalintoja. Minäkin lähdin italialaiseen kansallispuistoon patikoimaan upouudet Salomonit jalassa. Ei siinä auttanut vaikka olivat ihan samaa kokoa ja mallia kuin edelliset. Onneksi oli Five Fingersit päivärepun taskussa, vältyin suuremmilta seuraamuksilta.

    Patikoimme Karhunkierroksen neljässä päivässä. Ostin evääksi puoli kiloa voita. (Pienempi paketti olisi riittänyt, mutta huoltsikalta sai vain isoja) Vaelluskaverit nauroivat voilleni lähtiessämme taipaleelle, mutta nauru loppui jo ekan päivän aikana. Koko paketti meni – ja tulen jatkossakin kantamaan voita rinkassani 😊

    Liked by 1 henkilö

  2. Mielenkiintoinen reissuraportti. Mua itse asiassa askarruttaa tämä voi-asia, ja ehkä voit kymmenen päivän voilla elämisen jälkeen kertoa mulle mikä mahtaa olla totuus voin säilyvyydestä? Kun yhdellä sivustolla sanotaan, että ilmatiiviisti pakattuna voi säilyy vaikka ihan huoneenlämmössä, toisaalta saa lukea että se säilyy vain ja ainoastaan jääkaapissa. Taas olen pohtimassa ruokapuolta useamman päivän fillarointiretkelle ja kaipaan niin kovasti voita aamupuuron joukkoon (ja ihan kaikkeen muuhunkin retkiruokaan, hah). Voi, kunpa voitakin vois kuivata! 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Huudan tähän kommentin täältä sivusta, syyn miksi itse päädyin ottamaan voin kesävaellukselle mukaan. Voin säilytys vaelluksella tuli puheeksi Partioaitan retkikurssilla, kun ruokaosion kouluttaja, Venlojen vaelluksen Pasi Vesterinen kertoi että voita voi hyvin kuljettaa mukana maastossa.

      Voi säilyy muutaman päivän hyvin Suomen normaaleissa kesälämpötiloissa, ja jos helle yllättää, volta voi kuljettaa rinkan päällä märkään pyyhkeeseen käärittynä. Kun aurinko haihduttaa vettä kääreenä olevasta pyyhkeestä, lämpötila pyyhkeen sisällä laskee. Onnistuin kerran tällä metodilla kohmettamaan märän pyyhkeen sisään unohtuneet bikinini huurteisiksi kesäisellä uimaretkellä, joten olen tuon toimivuuden itse tavallaan testannut.

      Karhunkierroksella ulkolämpötila meni yhtenä yönä niin alas, että aamulla teltassa sisällä säilytetty voi oli aivan jähmeää. Mulla ei siis Karhunkierroksella ollut tuo märkäpyyheniksi käytössä lainkaan, ja ilman sitäkin voi säilyi erittäin hyvän makuisena neljän päivän vaelluksen ajan. Päivälämpötila nousi pariin kymmeneen asteeseen, ja voi kulki rinkassa samassa muovipussissa ruisleipien kanssa. Pidemmällä vaelluksella maku olisi voinut kärsiä, mutta neljässä päivässä maku ei ehtinyt muuttua lainkaan. Ja ai että miten hyvältä se leivän päällä ja puurossa maistuikaan! Saipa sitä koirakin oman kuivamuonansa makua parantamaan ja lisäenergiaa antamaan. Onneksi ostin puolen kilon göntsän, siitä riitti muillekin jaettavaksi. Pikkuvoita olisi joutunut säännöstelemään, kuten mukana olleita turkinpippureita 😉

      Liked by 1 henkilö

      1. Loistavia vinkkejä, kiitos Johanna. Siitä tulikin mieleen että sun Karhunkierros-jutut on edelleen lukulistalla. Luulisi, että kesällä ois vihdoin aikaa lukea mutta eeeeeiii… 😀 Eli hyvä kun muistutit siitäkin. Näillä puheilla lisään voin (ja ylimääräisen pikkupyyhkeen) eväslistalle. 👌

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s